Tänään oli viimeinen työpäiväni Mannalla. Haluan kertoa siitä melkein 9 vuodesta, jotka Mannalla työskentelin. Tulin Mannalle töihin niin, että ilmoitin toiminnanjohtajalle haluavani tulla töihin. Olin käynyt opiskeluaikana tutustumassa Mannalla ja aistinut ihan erityisen tunnelman uskomattoman kauniista pihapiiristä puhumattakaan. Muutamaan otteeseen aina nähdessäni toiminnanjohtajan otin asian puheeksi ja kerran hän sitten pyysi minut haastatteluun. Haastattelun päätteeksi minut palkattiin Seestan Mannakotiin vastaavaksi hoitajaksi.
Se oli hienoa aikaa. Mukavat asukkaat, ihanat työkaverit ja kaunis kiva ympäristö. Yhdessä asukkaiden kanssa kalastettiin, marjastettiin, sienestettiin, lämmitettiin saunaa ja vietettiin mukavaa aikaa. Ikävä kyllä muutaman vuoden jälkeen oltiin tilanteessa, jossa oli edessä asukkaiden siirto Uuteenkylään ja Seestan Mannakodin loppuminen. Silloin aloitettiin Seestalla ryhmis lapsille vastaamaan päivähoitotarpeeseen alueella. Olin vuoden verran mukana ryhmiksen arjessa ja kun tuli ajankohtaiseksi muuttaa ryhmis päiväkodiksi oli ajankohtaista lähteä Uudenkylän Mannalle. Siellä toimin osan aikaa vastaavana hoitajana, tukipalvelupäällikkönä, kotisairaanhoidon vastaavana, projektilaisten terveydenhoitajana ja ensiapukouluttajana. Viime vuonna pääsiin myös tutustumaan Osuuskuntatoimintaan ja yhteiskunnalliseen yritykseen VerkkoNikkarit OSK:n toimitusjohtajana Sain kehittää itseäni opiskelemalla, kehittämällä uutta ja ideoimalla. Sain monista työkavereista ystäviä, joiden kanssa varmasti yhteydenpito jatkuu tulevaisuudessakin. Yhdessä työkavereitten kanssa on itketty, naurettu ja eletty arkea. Monen joulun alla on joulumieli syntynyt yhteisistä lauluhetkistä kahvitauolla, naapurikahvitteluista ja asukkaiden ja asiakkaiden pikkujouluista ja teemapäivistä. Asukkaiden kanssa tehdyt retket ovat myös jääneet mukavina muistoina mieleen.
Mannan keittiön loihtimia uskomattoman hyviä ruokia tulee vatsani kaipaamaan muristen. Keittiön tytöillä on todella taito loihtia toinen toistaan parempia ruokia ja leivonnaisia, mutta myös vastata toiveisiin salaateista ja kevyistä ruoista. Sama hyvä laatu on myös Kiveriön Kievarissa. Siksi ihmetystä herätti kovasti, kun Aava ilmoitti yhteistyön loppumisesta ateriapalveluissa ja päivätoiminnassa.
Kunnan luottamustoimissa ollessani ihmettelin monesti miten joudun perustelemaan Mannan toimintaa niin paljon. Epäluuloisuus ja ennakkoluulot olivat jatkuvasti näkyvissä ja kaikkien näiden vuosien ajan ne ovat seuranneet mukana (onneksi vähentyen koko ajan). Onneksi osa viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä suurin osa on alkanut ymmärtää Mannan toiminnan arvon. Aiemmin osalle päätöksentekijöistä Manna on ollut vain kiusallinen riesa kunnan kiinteistössä ja he odottivat Mannan toiminnan pian loppuvan.
Minä, joka olin tehnyt sijaisuuksia ja työharjoittelujaksoja monissa paikoissa, näin selvästi hoidon laadun tason, joka Mannalla oli ja on. Asukkaat asuvat kyllä vanhassa kiinteistössä, huoneistoissa ja huoneissa, joissa kaikissa ei ole omaa vessaa, mutta he ovat onnellisia. He pääsevät ulkoilemaan, heillä on ihmisiä lähellä, tarpeeksi hoitajia, kuntohoitajakin vakituisesti, hyvää ruokaa tarjolla ja erilaisia virkistyshetkiä säännöllisesti, omasta lääkäristä puhumattakaan.
Kesällä pihassa laiduntavat lampaat ja muut eläimet. Ne tuovat virkistystä niin asukkaille kuin henkilökunnalle. Juhlapyhät huomioidaan ruokailuissa, koristeluissa ja ohjelmissa. Hyvästä elämänlaadusta kertoo sekin, että ostopalvelusopimusten loputtua miltei kaikki asukkaat halusivat jäädä Mannalle asukkaiksi palveluseteleillä. Myös ihmisten yhteydenotot ja kysymykset miten Mannalle voisi asukkaaksi päästä kertoo jotain. Manna on asukkaille oikea koti.
Mannan toimintaa arvostetaan oman alueen ulkopuolella paljon. On sen eteen kyllä työtäkin tehty. Henkilökunta on koulutettua. Asioita kehitetään yhdessä ja toiminnajohtajalla on kyky luoda uskoa vaikeinakin hetkinä henkilökuntaan. Vaikeita aikoja on ollut ja miksi ei olisi ollut. Kilpailutuksia kilpailutusten jälkeen. Toiminta, jolla ei ole tarkoitus kerätä voittoa omistajien taskuun on herättänyt ihmetystä. Isoja hankintoja on jouduttu tekemään ilman ulkopulista rahoitusta (kuten sprinklaukset). Yhteen hiileen puhaltamalla on aina selvitty.
Mannan toimintaa on syytetty kalliiksi. Siinä ei ole mitään järkeä. Miten voittoa tavoittelematon toiminta voisi olla niin kallista, kun kustannukset ruoasta, kuljetuksista ja henkilökunnan palkkauksista ovat kaikille toimijoille suurinpiirtein samat? Oiva julkisti toimintansa alussa hintansa ja heidän hintoihinsa nähden Mannan kaikki hinnat olivat, ei vaan kohtuullisia vaan edullisia. Aavalta ei hintoja ole kai vieläkään julkistettu.
Kunnan ostaessa palvelut Aavalta sieltä luvattiin, että toimintaa kehitetään yhä enemmän kotiin annettaviin palveluihin. Mannan päivätoiminta lopetettiin, kun Aava aloitti omana toimintana päivätoiminnan. Se alkoikin yhtenä päivänä viikossa. Samaan aikaan Iitissä oli kaikkina arkipäivinä tarjolla ikäihmisille päivätoimintaa. Kuntalaisena se tieto tuntui epäoikeudenmukaiselle, kun meidän toiminnassamme näki selkeän tarpeen.
Kunnan kotihoidon työntekijöiden kanssa oli oikein hyvä yhteistyö kotisairaanhoidon aikana, mutta pahalta tuntui kun näki kuinka kovilla siellä työntekijät olivat ja ovat edelleen. Kriteerit kotihoidossa ovat myös sellaiset, ettei vanhukset saa sitä palvelua jota tarvitsevat vaan sitä jota kriteerit sallivat. Osa asiakkaistamme ei täyttänyt kunnan kotihoidon kriteereitä ja heillä ei ollut varaa maksaa sitä määrää kotihoitoa yksityiseltä toimijalta, jota he olisivat tarvinneet. Pian oltiin siinä tilanteessa, että emme voineet jatkaa kotisairaanhoitopalvelua. Nastolassahan ei palveluseteleitä muiden kuntien tapaan juuri myönnetty mihinkään. Harkinnan varaisena kai joku joskus tarvittaessa. Resurssien lisäystä kotiin annettaviin palveluihin ei ole siis vuosien varrella näkynyt. Minä olen huolissani tästä asiasta kuntalaisena enemmän kuin Mannalaisena.
No tulihan siinä pientä vuodatusta syistä, jotka ovat aikojen saatossa saaneet minut ihmettelemään asioita kunnan tai paremminkin Aavan toiminnassa. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjan ja ehkä vielä sen teenkin.
Kiitosta täytyy antaa kunnanjohtajalle, jolla on mielestäni kaikenaikaa ollut ymmärrys Mannan toimintaa kohtaan. Päivähoitotoimistoon on muodostunut myös hyvä yhteistyö ja joidenkin muidenkin kunnan viranhaltijoitten kanssa yhteistyö on ollut mukavaa ja sujuvaa. Luottamushenkilöt ovat myös tulleet vuosien varrella jotenkin lähemmäksi. Kumppanuuden tekeminen jatkossa olisi täysin mahdollista ja myös järkevää. Valmiuksia todelliseen kumppanuuteen olisi jo olemassa, jos vaan sen tuomat mahdollisuudet ymmärrettäisiin. Esimerkkejä todellisesta kumppanuudesta kolmannen sektorin toimijoihin on jo monissa kaupungeissa ja kunnissa.
Vielä erikseen haluan mainita Mannan toiminnanjohtajan, josta minulle vuosien kuluessa on tullut läheinen ystävä. Esimiehenä olen saanut häneltä sitä tukea ja ymmärrystä, jota olen tarvinnut. Hän on myös ohjannut minua, rönsyilevää ideoijaa ja auttanut ideoiden toteuttamisessa. Olen myös aidosti sitä mieltä, että ilman Marja-Leenaa ei Manna olisi selvinnyt ja laajentunut eikä tuottanut sitä hyvää mitä se on nyt tehnyt. Marja-Leenan antama tuki minulle henkilökohtaisesti vaikeinakin hetkinä, on talletettu lämpimänä muistoina sydämeeni ja sanat “ei voi palata ellei lähde” samoin.
Syyt miksi lähden eivät ole Mannassa vaan minussa itsessäni. Tiedän, että Mannalla olisi minulle paikka ollut jatkossakin, mutta uudet kehittämishaasteet tulevassa työpaikassa lähellä kotia olivat niin vastustamattomia, että tuntui oikealta ajalta jättää työpaikka joka on ollut minulle kuin toinen koti. Kiitos kaikille teille ihanille työkavereille ja asukkaille Mannalla ja oikein valoisaa tulevaisuutta. Pidetään yhteyttä <3
ps. jätinhän teille kuitenkin osan itsestäni, kun Arttu on siellä 
Meillä tämä on ainakin toiminut tosi hyvin.